Puntti blogi - Kohti parempaa suoritetta

Monesti Puntille tullessa painonnoston harrastajat ovat ehtineet nostaa jo jonkin aikaa ja usein paljonkin ilman ohjausta.

Tekniikassa on usein hyvin paljon parannettavaa ja osa tiedostaa tämän ja osa ei.

Tässä kirjoituksessa pohdin nimenomaan nostajan oman asenteen vaikutusta taidon muuttamiseen ja oppimiseen sekä miten ympäristö ja valmentaja voivat vaikuttaa nostajan asenteeseen.

Nostajan asenne

Taidon harjoittaminen paremmaksi on riippuvaista nostajan omasta halusta saada aikaan muutosta. Toki me painonnostovalmentajat olemme varsin taitavia ohjelmoimaan harjoitteita, jotka myös "pakottavat" nostajan toimimaan oikein, mutta tämä ei poista sitä, että harjoitus kuin harjoitus voidaan tehdä myös niin ettei se palvele tarkoitustaan.

Nostajan halu muuttaa omaa tekemistä alkaa ajatuksesta, että ei ole nostajana valmis vaan taito ja fyysiset ominaisuudet vaativat kehitystä. Jos nostaja on sitä mieltä, että toinen osa-alue on jo valmis sen kehittäminen on hyvin hankalaa ellei, jopa mahdotonta.

Miten ympäristö vaikuttaa nostajan asenteeseen

Omien havaintojeni mukaan ympäristö, jossa palkitaan tuloksesta eikä tehtyä työtä huomioida, ei kannusta ihmisiä yrittämään, kehittymään ja oppimaan. Tällaisessa ympäristössä suurin arvo annetaan tulokselle ja sen hetkiselle ominaisuuden tilalle (olet vahva, taitava jne.). Tällaisista ympäristöistä nostajille voi hyvin varhaisessa vaiheessa tulla käsitys, jonka mukaan oman kapasiteetin huippu on saavutettu. Jos ajattelee ettei minusta tule tämän taitavampaa (teknisesti parempaa nostajaa) tai vahvempaa niin tuskin tapahtuu.

Kun taas ympäristö, jossa tuloksen lisäksi huomioidaan nostajan tekemä työ ja kiinnostus sekä huolellisuus omaa harjoittelua ja sen laatua kohtaan, rohkaisee nostajaa, yrittämään, kehittymään ja oppimaan. Tällaisessa ympäristössä nostaja näkee positiivisena asiana sen, että ei ole taidon tai fyysisten ominaisuuksien osalta lähelläkään oman kapasiteettinsa huippua. Tämä tarkoittaa, että sen sijaan, että nostaja ajattelisi "voi ei olen niin huono kun en ole lähelläkään oman kapasiteetin huippua!", nostaja ajattelee "voi kuinka hyvä minusta voi vielä tulla, koska en ole lähelläkään oman kapasiteetin huippua!". Nostaja tietää, että harjoittelemalla hänellä on mahdollisuus päästä vielä hurjasti eteenpäin.

Harjoitusympäristö käsittää paitsi fyysisen lokaation ja harjoitustilan lisäksi sosiaalisen ja psyykkisen harjoitusympäristön, jossa treenikavereiden ja valmentajien kanssa toimiminen ja keskusteleminen vaikuttavat nostajaan.

Miten valmentaja vaikuttaa nostajan asenteeseen

Valmentajalla on aina vaikutus nostajaan. Joko enemmän tai vähemmän. Arvaisin, että mitä enemmän valmentaja ja nostaja harjoittelevat yhdessä niin, että molemmat ovat läsnä sitä suurempi vaikutus on. Valmentajan on hyvä tiedostaa oma vaikutuksensa nostajaan ja sen tuoma vastuu.

Valmentaja, joka viestii nostajalle laadukkaan harjoittelun, sitoutumisen, kärsivällisyyden ja johdonmukaisuuden arvosta, rohkaisee nostajaa tekemään harjoittelunsa edellä mainittujen mukaisesti. Sillä miten valmentaja viestii kehitettävien taitojen tai ominaisuuksien tasosta ja tavoitteista on myös vaikutusta siihen miten nostaja itse ajattelee niin harjoituksesta kuin itsestään. Jos valmentaja sanoo "olet hidas asiassa x ja heikko noston asennossa y" aiheuttaa varmasti erilaisen ajatusprosessin nostajan korvien välissä kuin "tehdään tätä harjoitetta, jotta sinusta tulee nopeampi asiassa x ja vahvempi noston asennossa y".

Matka vai päämäärä

Edellinen kappale johdattaa meidät tunnetun ajatuksen pariin siitä mikä onkaan se tärkein asia, matka johonkin vai päämäärän saavuttaminen? Tai ehkä kummallakin on oma arvonsa?

- Ina